Tuloksia

Haapa lisää luonnon monimuotoisuutta metsissä

Metsähaapa on boreaalisten metsien avainlaji. Haavan esiintymisestä, runsaudesta ja ajallisesta dynamiikasta on kuitenkin Pohjois-Euroopassa vähän yksityiskohtaista tietoa. IBC-Carbon hankkeen tutkijat kartoittivat, mitä tutkimukseen pohjautuvaa tietoa on haavan merkityksestä metsäekosysteemien osana ja mitä keskeistä lisätietoa vielä tarvittaisiin. Katsausartikkelissa käydään läpi myös mahdollisuuksia tuottaa alueellista ja ajallista tietoa lajin esiintymisestä erilaisten kaukokartoitusmenetelmien avulla.

Haapa on metsäluonnon monimuotoisuuden avainlaji

Vaikka metsähaapa eli haapa (Populus tremula L.) usein esiintyy metsissä hajanaisesti yksittäin tai puuryhminä, nämä esiintymät ovat metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Haapa tarjoaa elinympäristön lukuisille lajeille, kuten sammalille, jäkälille ja sienille, hyönteisille ja muille selkärangattomille, sekä linnuille ja nisäkkäille läpi elämänsä ja vielä kuolleena lahopuunakin.

Vanhat, järeät haavat ovat erityisen merkittäviä eliöstön monimuotoisuuden turvaajia. Haapoja on aiempina vuosikymmeninä vähentänyt metsätalouden käytäntö, joka pyrki haapapuiden hävittämiseen talousmetsistä. Nykyisin haapojen määrää vähentävät esimerkiksi hirvet, jotka ovat mieltyneet haavan taimiin.

Eri-ikäisten haapojen jatkumo on edellytys haavan seuralaislajien elinvoimaisten populaatioiden säilymiselle. ”Tarkka tieto haapapuiden esiintymisestä, jakaumasta ja runsaudesta mahdollistaisi tehokkaamman metsäluonnon monimuotoisuutta tukevan suunnittelun ja suojelun”, toteaa tutkija Sonja Kivinen Itä-Suomen yliopistolta.

 

haapoja Evolla
IBC-Carbon -hankkeessa tutkitaan Evon haapoja. © Kuva: Sonja Kivinen

 

Kaukokartoituksella lisätietoa metsien monimuotoisuudesta

Uusia menetelmiä metsäluonnon monimuotoisuuden tutkimiseen kehitetään koko ajan. IBC-Carbon hankkeessa tutkitaan menetelmiä haapojen tunnistamiseen erilaisista kaukokartoitusaineistoista haapojen ekologisen merkityksen lisäksi.

Tutkimuskirjallisuuden perusteella haavan ja Pohjois-Amerikassa esiintyvän amerikanhaavan (Populus tremuloides) kartoittamisessa lupaaviksi aineistoksi ovat osoittautuneet erityisesti korkearesoluutioiset ilmalaserkeilaus- ja hyperspektriaineistot.

Erilaisten kaukokartoitusaineistojen soveltuvuus haavan esiintymien kartoittamiseen ja monitorointiin määräytyy myös aineistojen alueellisen ja ajallisen kattavuuden ja hankintakulujen mukaan. Ekologisen ja kaukokartoituksen avulla hankitun tiedon yhdistäminen on avain parempaan ymmärrykseen haapaan liittyvän biologisen monimuotoisuuden nykyisestä ja tulevasta tilasta.

Tarkemmin aiheesta

Lisätietoa

  • Tutkija Sonja Kivinen, Itä-Suomen yliopisto, p. 040 588 4185, etunimi.sukunimi@uef.fi
Järeä haapa
Järeät haavat ovat tärkeitä metsäluonnon monimuotoisuudelle. © Kuva: Sonja Kivinen

 

 

Metsien paikkalinnut vähenevät hakkuiden lisääntyessä

Metsissä ympäri vuoden elävien paikkalintulajien kannanmuutoksia vertailtiin kahden hakkumääriltään eroavien ajanjaksojen välillä. Tutkimuksen mukaan suojelualueverkon laajuuden merkitys paikkalintulajistolle korostuu hakkuumäärien kasvaessa.

Metsissä elävien 15 paikkalintulajin kannanmuutosta verrattiin vuosittain samana säilyneiden hakkuumäärien (vuodet 2006–2011) ja määrältään kasvavien hakkuiden aikana (2012–2018). Tutkimuksessa tarkasteltiin metsien paikkalintujen tiheysmuutoksia suojelualueilla ja suojelualueiden ulkopuolella näiden kahden jakson välillä.

Tavoite oli selvittää, miten hakkuut vaikuttavat metsien paikkalintukantoihin ja heijastuvatko lisääntyvät hakkuut myös suojelualueiden paikkalintukantoihin. Tutkimuksessa oli mukana metsäkanalintuja, tikkoja ja metsien varpuslintuja, kuten tiaisia.

Tutkimuksen perusteella suojelualueverkon laajuudella ja suojelualueiden ulkopuolisten metsien hakkuiden voimakkuudella on ratkaiseva merkitys metsien paikkalintulajien säilyttämisessä. ”Mikäli suojeltujen metsien osuus maisemassa on pieni, suojelualueiden ulkopuolisten talousmetsien voimaperäiset hakkuut heijastuvat haitallisesti myös suojelualueiden metsien lintupopulaatioihin”, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.

Tiaiskuva
Tutkimuksessa havaittiin, että voimakkaasti taantunut hömötiainen väheni Etelä-Suomessa sekä suojelualueilla että suojelualueiden ulkopuolella. Sen sijaan Pohjois-Suomessa sen kanta säilyi suojelualueilla vakaana, vaikka se sielläkin väheni suojelualueiden ulkopuolella. © Kuva: Juha Laaksonen

 

IBC-Carbon on osallistunut tutkimukseen, jonka ovat toteuttaneet yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon, Metsähallituksen Luontopalveluiden tutkijat.

Tarkemmin aiheesta

Lisätietoa

  • Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 747, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

 

Suuri paikallisilmaston vaihtelu hidastaa pohjoisten metsälintulajien vähenemistä ilmaston lämmetessä

Pohjoiset metsälintulajit ovat taantuneet ilmaston lämpenemisen seurauksena. Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan suojelualueiden paikallisilmasto voi puskuroida pohjoisten metsälintulajien vähenemistä ilmaston lämmetessä.

Tutkimuksessa verrattiin 17 pohjoisen metsälintulajin tiheyksiä 129 suojelualueella vuosina 1981–1999 ja 2000–2017. Suojelualueet sijaitsivat keskisessä Suomessa ja Pohjois-Suomen eteläosassa. Vertailun perusteella metsälintulajien tiheydet olivat suurimmat paikallisilmastoltaan vaihtelevilla suojelualueilla, missä nämä lajit myös vähenivät vähemmän kuin tasamaiden suojelualueilla.

”Topografisesti vaihtelevien metsäalueiden suojelu onkin erityisen merkittävää pyrittäessä lieventämään ilmaston lämpenemisen kielteisiä vaikutuksia pohjoisten metsien lajistoon”, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.

Järripeippo
Tutkimusjaksojen (1981-1999 ja 2000-2017) välillä metsälintujen kokonaistiheys väheni noin 38 prosenttia Tutkituista lajeista runsaimpia olivat järripeippo (kuvassa), urpiainen ja pohjansirkku. © Jorma Tenovuo

 

IBC-Carbon on ollut mukana tekemässä tutkimusta yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Ilmatieteen laitoksen, Metsähallituksen Luontopalveluiden sekä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa.

Tarkemmin aiheesta:

Lisätietoa

  • Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 747, etunimi.sukunimi @ymparisto.fi

 

Suojelualueiden pienilmasto muuttuu voimakkaasti — uusi tutkimusjulkaisu

Suomen luonnonsuojelualueiden pienilmasto on muuttumassa. Sekä kesän että talven lämpöolojen ennustetaan muuttuvan voimakkaasti vuosisadan loppuun mennessä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseksi tarvitaan ilmastoviisasta suojelualueverkoston suunnittelua, hoitoa ja kehittämistä.

IBC-Carbon -hankkeen tutkijat ovat tehneet yhteistyötä SUMI-hankkeen kanssa selvittääkseen miten suojelualueverkostot toimivat ilmastonmuutoksen, maankäytön ja näiden yhteisvaikutusten aiheuttamien paineiden alla. Arvostetussa Scientific Reports -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin kolmen keskeisen ilmastotekijän – kasvukauden lämpösumman, tammikuun keskilämpötilan ja vuotuisen vesitaseen (sadannan ja haihdunnan suhde) – paikallisen muutosnopeuden vaihtelua Suomessa.

Työ perustui alueellisesti erittäin tarkkoihin, 50 x 50 metrin ruudukolle laskettuihin ilmastoaineistoihin, jotka kuvaavat nykyistä ja tulevaisuuden ilmastoa aina vuosisadan loppuun asti eri kasvihuonekaasujen päästöskenaarioissa. Kyseessä on globaalisti ensimmäinen kansallisen suojelualueverkoston pienilmaston muutosnopeutta selvittävä tutkimus. Tutkimus on tehty Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden yhteistyönä.

Kasvukauden lämpösumman ja tammikuun keskilämpötilan muutosnopeudet Manner-Suomessa

KUVA 1. Kasvukauden lämpösumman ja tammikuun keskilämpötilan muutosnopeudet Manner-Suomessa.

Muutosnopeudet on laskettu vertaamalla vuosien 1981–2010 ja vuosisadan lopun ilmastoa (RCP 4.5, 2070–2099) 50 x 50 metrin ruudukossa. Muutosnopeus ilmentää sitä, kuinka kauas nykyilmaston olosuhteet siirtyvät. Ilmastotekijöiden muutosnopeuksissa löydettiin merkittäviä alueellisia eroja. Kasvukauden aikaisen lämpösumman muutosnopeus on huomattavan suuri Lounais-Suomessa ja länsirannikolla. Nopea muutos uhkaa etenkin tasaisessa maastossa sijaitsevien suojelualueiden lajeja ja elinympäristöjä. Tammikuun lämpötilan muutokset ovat sen sijaan suurimmillaan Metsä-Lapissa. Tutkimuksen mukaan kylmimmät tammikuun olosuhteet häviävät laajoilta Pohjois-Suomen alueilta kokonaan. Muutos uhkaa nykyisenkaltaisista talviolosuhteista riippuvaisten lajien säilymistä.

 

Kohti ilmastoviisasta suojelualuesuunnittelua

Ilmaston muutosnopeuden ja suojelualueiden pienilmaston tarkastelut tuottavat arvokasta tietoa siitä, millä alueilla ilmasto muuttuu nopeimmin, ja mitkä suojelualueet, lajit ja lajien esiintymät ovat kaikkein alttiimpia muutokselle. Ilmaston muutosnopeuden analyysit auttavat suuntaamaan hoitotoimia lajeihin, joiden säilyminen suojelualueverkostossa on voimakkaimmin uhattuna nopeasti muuttuvien ilmastotekijöiden takia.

Tarkemmin aiheesta:

Lisätietoja:

  • Erikoistutkija Risto Heikkinen, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi @ymparisto.fi, puh. 0295 251 151

 

 

Hiilinielut ja -varastot yhteiskuntapoliittisena kysymyksenä -toimittajatilaisuus

Toimittajakoulutuksen järjestivät yhteistyössä Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamat IBC-Carbon, SOMPA ja WISE -hankkeet. Tilaisuus pidettiin tiistaina 5.2.2019 Sofia Future Farm Klubisalilla.

Tilaisuuden järjestelyt sujuivat erinomaisesti ja palaute oli innostuneen myönteistä. Esitelmät kiinnostivat, ja ne herättivät runsaasti monitahoista keskustelua metsiemme hiilinieluista aina kansainväliseen oikeudenmukaisuuteen ilmastonmuutoksen hillinnässä. Twitter oli aktiivisesti käytössä ja tilaisuuden twiittejä löytää #ilmastokiri -tunnuksella.

Paikalla oli 35 henkilöä. Etäyhteyden päästä seuraajia oli enimmillään 33, mutta linkkiä avattiin noin 70 kertaa, joten seuraajat vaihtuivat jonkin verran aamupäivän aikana.

Tilaisuuden esitelmät

Tilaisuuden julkilaisuma

Tilaisuuden tallenne

Martin Forsius puhuu metsien monimuotoisuudesta
 
 

Hankkeen suomenkielinen posteri on valmistunut

 

Hankkeen tilannekuvaraportti on valmistunut

Tilannekuvaraportin tarkoitus on tuottaa pohjatietoa hankkeen kansainvälisestä toimintaympäristöstä. Raportissa vastataan seuraaviin kysymyksiin:

  1. Mihin ongelmaan IBC-Carbon -konsortio hakee ratkaisua?
  2. Mikä on toimintaympäristön tiedontaso tässä ongelmakentässä?
  3. Mikä on hankkeen tuoma lisäarvo ongelman ratkaisuun?
  4. Millä keinoilla konsortio tekee tämän?

Raportin alussa on tiivistelmä.

Luontopaneelin ja IBC-Carbon hankkeen suositukset päätöksentekijöille

Huhtikuussa 2018 järjestettiin Suomen kansallisen luontopaneelin ja IBC-Carbon-hankkeen yhteinen työpaja, jossa koottiin biodiversiteetin ja ekosysteemipalveluiden turvaamisen sekä hiilen sitomisen suosituksia päätöksentekijöille.

IBC-Carbon suositukset kuvana
 

Kaukokartoitustyöpajan Novel Earth Observation techniques for Biodiversity Monitoring and Research esitykset

Torstain 24.5. tilaisuuteen osallistui 56 henkilöä sidosryhmistä ja yhteistyöhankkeista. Aihe herätti runsaasti keskustelua ja työpajaa pidetiin onnistuneena.

Esitykset

Suomen ensimmäinen GEO-kokoontuminen

GEOn hengessä SYKEssä kokoontui keskiviikkona 23.5. n. 30 asiantuntijaa, jotka työskentelevät kaukokartoituksen tai sen hyödyntämisen parissa eri tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa. Puheenvuoroissa kuultiin yleisesittelyjä GEOsta sekä niin uusimmasta teknologiasta kuin  loppukäyttäjien sovellustarpeistakin. Lopuksi kuultiin vielä Business Finlandin yhteenveto avaruusalan ja sen sovellusten rahoitusmahdollisuuksista Suomessa ja EU:ssa. Tapahtuman sponsoroi IBC-CARBON-hanke.

Esitykset

Kooste hankkeen sidosryhmätilaisuuden työpajasta

Tilaisuuteen osallistui 42 henkilöä eri sidosryhmistä ja hankkeesta. Työpajassa keskusteltiin mm. osallistujien odotuksista hankkeelle, omaan työhön liittyvistä haasteista, joihin hanke voisi vastata ja erilaisista tietotarpeista, käytännön metsän- ja luonnonhoidosta ja monimuotoisuuden turvaamisen sekä hiilensidonnan ohjauskeinojen kehittämisestä. Entä kenen ääni kuuluu monimuotoisuutta ja hiilensidontaa koskettelevassa julkisessa keskustelussa?

Kiireiselle lukijalle koosteen alussa on puolentoista sivun mittainen tiivistelmä.

 

Portaat huipulle. Kuva Riku Lumiaro.
 
Julkaistu 24.1.2018 klo 10.24, päivitetty 18.11.2020 klo 14.50
  • Tulosta sivu