Työpaketti 2 kokoaa tietoja metsien biodiversiteetistä ja ekologisesti tärkeistä metsien laatu- ja rakennepiirteistä. Tavoitteena on tuottaa monipuolinen analyysi Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden keskeisistä elementeistä.
Kaikki työt tehdään – aina kun mahdollista – metsikkötason tarkkuudella, jolloin tulokset ovat sovellettavissa metsien käsittelyn ja suojelun suunnitteluun. Aineistoa saadaan monesta eri lähteestä, esimerkkeinä monilähteinen valtakunnan metsien inventointi (Luke), metsien rakenteen laserkeilaus ja hyperspektrikuvaus sekä uhanalaisten lajien HERTTA-tietokanta (SYKE).
Laho- ja maapuut ylläpitävät monimuotoisuutta. Kuva Riku Lumiaro.
Tavoitteena on tuottaa laaja-alaisia paikkatietoaineistoja merkittävien metsäluonnon piirteiden vaihtelusta, joita tarvitaan työpaketissa 6 toteutettavissa luonnonsuojelua ja maankäyttöä integroivissa optimointianalyyseissä. Metsien suojeluarvojen ajallisia muutoksia arvioidaan työpaketissa 1 tuotettavien metsiköiden puulajisuhteiden ja rakenteen muutosten sekä lahopuun kertymisen ennusteiden pohjalta. Tarkastelun keskiössä ovat ilmastonmuutoksen ja erilaisten metsien käsittelyn vaihtoehtojen vaikutukset metsien biodiversiteettiin.
Tutkimuksessa on kolme pääteemaa:
- Työpaketti kokoaa maakunnallisia tai koko Suomen metsäalueet kattavia paikkatietoaineistoja ekologisesti merkittävien metsien rakennepiirteiden alueellisesta vaihtelusta. Lähtökohtana on SYKE:n vetämä MetZo II -hanke, jossa metsäkohteiden suojeluarvoa arvioidaan eri lähteistä kootun laatu- ja rakennepiirreaineiston perusteella. Arvioinnin avainpiirteet ovat puuston tilavuus, keskiläpimitta, kasvupaikkatyyppi, puulajit ja potentiaalinen lahopuun määrä. Tätä tietopohjaa täydennetään IBC-Carbon-hankkeessa työpakettien 2 ja 4 yhteistyönä. Tutkimme esimerkiksi pystytäänkö metsien luonnontilaisuudesta, kerroksellisuudesta ja lahopuusta saamaan luotettavia arvioita kaukokartoitusmenetelmillä, kuten laserkeilauksella ja hyperspektrikuvauksella.
- Vaateliailla ja uhanalaisilla lajeilla on tärkeä osuus metsiköiden suojeluarvojen määrittämisessä, mutta niiden esiintymistieto on usein paikoittaista eikä kata laajoja alueita. Tilastollisen mallinnuksen avulla selvitetään sitä, kuinka hyvin käytettävissä olevien lajitietojen perusteella voidaan ennustaa suojelullisesti tärkeiden metsäkohteiden sijaintia. Avainasemassa ovat vaateliaiden ja uhanalaisten lajien ohella metsälajit, jotka ovat arvokkaiden metsiköiden indikaattorilajeja (esimerkiksi kanahaukka ja pohjantikka). Lisäksi tuotetaan ennusteita suojelullisesti tärkeiden lajien keskittymistä. Tuloksista kootaan alueellisesti kattavia ennustekarttoja merkittävistä metsäalueista, joita voidaan hyödyntää työpaketti 6:n optimointianalyyseissä.
- Työpaketti tuottaa myös tietoa vaateliaan metsälajiston säilymisestä erilaisilla hoitotoimilla käsitellyssä talousmetsämaisemassa. Työssä selvitetään, minkälaisilla metsien luonnonhoidon toimilla voitaisiin parantaa vaateliaiden metsälajien elinolosuhteita, ja onko eri lajiryhmien – esimerkiksi käävät, jäkälät, sammalet ja linnut – säilymistä edistävillä keinoilla ja rakennepiirteillä eroja. Työpaketti selvittää esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen, vanhojen puiden säästämisen ja lahopuukeskittymien merkitystä metsälajiston säilyttämisessä. Tärkeimpien erilaisten metsien luonnonhoitokeinojen hyväksyttävyyttä toimijoiden parissa ja käyttöönoton laajentamisen mahdollisuuksia arvioidaan yhdessä työpaketin 5 kanssa.
Työpaketin tuloksia voidaan hyödyntää monenlaisissa yhteyksissä, kuten metsien suojeluarvojen kartoittamismenetelmien ja luonnonhoitomenetelmien kehittämisessä sekä erilaisten metsälajien esiintymisennusteiden täydentämisessä.
Työpaketin keskeisiä sidosryhmiä ovat muun muassa ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, Metsähallitus, Suomen metsäkeskus ja muut metsäalan toimijat, sekä erilaiset metsien suojelusta kiinnostuneet sidosryhmät.